Vai vain Miskend?
Ah, musta kissa. Vain varjo yössä, salaperäinen hahmo, joka tarkkailee sinua hiljaa. Joillekin se on epäonnen huippukohta, toisille se on vain kissa, jolla on erityisen tyylikäs turkki. Mutta ollaanpa rehellisiä: mistä tämä uskomus, että mustat kissat tuovat onnettomuutta, on peräisin?
Se alkoi luultavasti jossain keskiajalla, aikana jolloin ihmiset pelkäsivät vielä varjoja, noitia ja omia naapureitaan. Mustia kissoja yhdistettiin usein noitiin, joilla oli tuolloin melko huono julkisuuskuva (kiitos, no, kaiken sen, mitä ihmiset olivat keksineet). Jos musta kissa edes vaivautui risteämään polkusi, se täytyi olla merkki siitä, että päiväsi ei päättyisi kovin aurinkoisesti.
Hyppäämme nykypäivään, ja saatat ajatella, että tiedämme paremmin nyt. Mutta ei! Mustia kissoja pidetään yhä onnettomuuden tuoimina. Tämä vaikuttaa paitsi niiden maineeseen, myös niiden adoptiomahdollisuuksiin eläinsuojissa. Ihmiset näyttävät pelkäävän mustaa kissaa olohuoneessaan enemmän kuin vuotuista veroilmoitusta.
Mutta ollaanpa rehellisiä: kuka on oikeasti onnettomuuden tuoja? Sinä, jonka kallis maljakko on sattumoisin hauras ja kissan korkeudella? Vai kissa, joka vain halusi kurkistaa reunalta, koska, ollaanpa rehellisiä, kissat eivät tunne rajoja?
Ehkä onkin aika kääntää stereotypia ylösalaisin. Entä jos mustat kissat oikeasti tuovat onnea? Ne ovat nimittäin käytännössä näkymättömiä pimeässä, mikä säästää paljon sähköä. Ja kuka voisi olla tyylikkäämpi kuin kiiltävä musta pantteri, mutta pienoiskokoinen?
Joten seuraavan kerran, kun musta kissa risteää polkusi, vilkuta sille. Ehkä se tuo mukanaan paitsi onnea myös ripauksen tyyliä elämääsi. Ja jos onnettomuus jatkaa tulemista, syytä maljakkoa — älä kissa.
